***

Räyskäluodolta
asukkaat harventuneet.
Rauhaton paikka‭?



***



Aurinko loistaa.
Nahkani on palanut
vasta kasvoista.



‭***



Tuuli luoteesta
on vielä yön jäljiltä
melko heikkoa.



‭***



Ajamme itään.
Vastavalon suojassa
piilee karikko.




‭***




Kotkaluodolla
ei tällä käynnillä näy
kuin merilokki.




‭***




Tiiran siipiä
ei pitkä muuttomatka
näy rasittaneen.



‭***



Majakkaluodon
rauha mennyt satojen
ihmisten myötä.




‭****




 

***

‭Vain yksi alli
‭kiertelee etsimässä
‭ruokailupaikkaa.



‭***


Ikkunan takaa
kantautuu satakielen
unimusiikki.



***




Antareen aika,
pasifistin tähti taas
keskiyön aikaan
etelässä jos pilvet
pysyvät täysin poissa.



***



Jupiterin alla
kapea pilvien vyö
kuin joustinpatja.



***



Keskiyön hetki,
satakieli parahtaa
pajupensaassa,
hänen mielestään menin
häiritsevän lähelle.



***



Peippo jankuttaa
nukkuvalle pöllölle
varoitusääntään.



***



Lähiluodolla
merilokki pesällään,
toinen vieressä.
Torkkuvat muka, silmät
kääntyneinä suuntaani.



***




 

Matti Rag Paananen: Taide ja nerous I (Turbator 2010, 284s.)

Tällainen teos osui kirjastossa käteeni. Saman tien mieleeni nousi muistuma Turun kirjamessuilta, seisoin lavan tuntumassa kun muuan innokkaasti eläytyvä näyttelijä lausui ja välillä suorastaan huusi kirjan runoja ja aforismeja kirjailijan istuessa vieressä hiljaa myhäillen.

Tuolloin epäilin että esitys ei tehnyt teokselle oikeutta, nyt sitä luettuani alan ymmärtää esittäjää. Melkoista julistusta ja paatosta taiteesta, taiteilijasta sekä yleisöksi ja arvostelijoiksi mielletyistä väärinymmärtäjistä koko tuhti paketti on.

Jotenkin mielessäni Paanasen verrokiksi nousee toinen taiteen moniottelija, Haihatuksen Heikki Morgan Hämäläinen. Molemmat kirjoittavat, säveltävät, esittävät, maalaavat ja ties vielä mitä. Paananen tuntuu suhtautuvan työhönsä astetta totisemmin, huumorissa on aina lievä tai vähän vahvempikin marttyyrin itseironinen maku.

Kirjoittaja on painottanut sanomaansa käyttämällä runsaasti lihavointia, kursivointia tai toisinaan myös alleviivausta joko yksin tai noiden toisten tukena. Usein lauseet tai säkeet päättyvät huutomerkkiin. Osa runoista on otsikoitu, otsikko on painettu toisinaan kapitelilla ja suuremmalla fontilla, joskus vain lihavoitu. Tuntuu siltä, että tekijä haluaisi tätä lausuttavan ääneen.

Varsinaiset aforismit runojen välissä ovat usein alle yksirivisiä triviaaleja elämänohjeita, eivät mitenkään omaperäisiä. Verrokki Morganilla on paljon samaa sekä tyylissä että sisällössä. Paririvisetkin ovat usein kliseitä, kaivattu omaperäisyys häivähtelee hieman sitä selvemmin mitä laveampaa tekstinpätkää tarkastelee.

Koko sana ’nerous’ on taakka, johon tarttuu vain keskinkertaisuus, yleensä yrittäen todistella itsensä jonkin tason neroksi. Tätähän Paananenkin kirjassaan kuvailee ja todistelee, mutta useimmat muut selviävät tuosta havainnosta vähemmällä kuin 284 sivulla. Kirjan nimessä on tuo pahaenteinen ykkönen. Tästä aiheesta tuskin saa uutta ulos kun sitä ei tainnut tämänkään kokoisessa urakassa paljon löytyä. Nyt mahdollisessa seuraavassa teoksessa kannattaisi katsella selvästi itseään ja uhkakuviaan pidemmälle.

Laitanpa tähänkin muutaman näytteen, ensin yksirivisistä, sitten vähän pidemmistä:


Pelkään yhden laulun tekijää.


Toivottomuus on viisautta.


Elämä antaa vain lainoja.


Vastatuulessa soitetaan rivakammin.


Tunteiden vastaiset asiat
ovat huomionarvoisia.


Maapallon alapuolella
sataa alhaalta ylös.


Kun kärsimys loppuu
alkaa ikävystyminen.


Kirkas mielenmaisema
estää sisäistä sokeutumista


Ole tyyni ja maltillinen,
täten saavutat luottamuksen.
Mutta jolleivät he usko  
voit aina ampua
pari laukausta kattoon.




 

Ville Hytönen: Etäisesti lyyrisiä ajatuksia / Distantly lyrical (Savukeidas 2012, 36+36 s.)

Lyyrikoilla on perinteisesti ollut kiinnostusta aforismeihin ja viime aikoina myös aforismin uudistamiseen. Tämän kirjan johdannossa kirjailija sanoo pyrkivänsä availemaan aforismia, rikkomaan sen traditioita ja keskustelemaan siitä, minkälaista lyhytlausetta voimme tulevaisuudessa kirjoittaa. Tuota viimeksimainittua on turha näillä eväillä lähteä kanonisoimaan, aforismi perinteisessä muodossa uhkaa kuolla liian innokkaaseen määrittelyyn. Tulkoon mitä tulee. Hyvän aforismin tunnistaa kai vain siitä, että se panee ajattelemaan. Lisää aforismin poetiikkaa kirjailija selittää teoksessa Mitä aforismi tarkoittaa (toim. sami Feiring, Savukeidas 2012) joka on toistaiseksi minua väistellyt.

Teoksen pieni erikoisuus on, että se sisältää myös englanninkielisen version. Versio on tekijänsä kääntämä ja kolmen muun henkilön tarkastama. Eri kielissä ei ole täsmälleen samoja sanoja joten merkityssisällöt eivät käänny suoraan kielestä toiseen. Tämän tekijä on hyväksynyt, mahdollisesti senkin että käännöksestä tulee näin astetta epätasaisempi kuin alkuperäisestä lähtökohdasta. Joitakin lauseita käännöksestä ei löydä. Syytä sille ei anneta, jos ei sellaiseksi lasketa huomautusta, että ”tavallaan kyseessä on siis kaksi eri teosta”.

Henkilökohtaisesti pidin kirjassa eniten osista 1 (Etäisesti lyyrisiä ajatuksia) ja 4 (Sinä olet kaksi puuta vuorella). Ajattelen kai liian naturalistisesti jotta olisin voinut lähteä täysillä mukaan osaan 5 (Muodon ja arkkitehtuurin hullu rakennelma) tai 7 (Nilan ja jälsin välistä). Tavanomaisuudessaan vaisuimmiksi jäivät osa 2 (Kitkeriä huomioita amerikkalaisesta vapaudesta) ja osa 6 (Äkeitä; perinteistä aforistiikkaa). Myös osa 9 (Tästä ja muistakin kirjoista - Lauseopin perusteet) edustaa muualta tuttua tapaa täyttää kirja puhumalla kirjoittamisesta. Maailma on muuta kuin sana paperilla tai näytöllä.

Pistänpä esiin pienen pätkän ja sitten vastaavan pätkän käännöksestä niin voitte päätellä mistä saattaisi olla kysymys:


Sinä olet kaksi puuta vuorella,
minä olen epäsymmetria.


Maailma oli vartijoita täynnä
kun sinä avauduit


Kävelit
pientä tietä pitkin
sydämenlyöntiäni vastaan.


sinä olet hiljaa
mutta maailma on
sudenkorento   


näissä käsissä pitelemättä


Kuljemme rantaa halki peläten sen loppuvan -
minä, ja sinä olet palaava laiva toukokuussa.

....


you are two trees at the mountain,
asymmetry I am


world was fully guarded
when you opened yourself


You walked
this small path
to salute me


you are quiet
but the world is
a dragonfly
in these hands


We walk the strand fearing it will end.
We, you and I, are the vessel returning in june




 

‭Kaikki rakastavat elämää, elämä ei rakasta ketään.


‭Kuolema tekee kutsumustyötä.


‭Mikään ei ole ikuisempaa kuin katoavaisuus, katoavampaa kuin ikuisuus.


‭Elämä on hetkeksi kuolleesta noussut.


‭Tarttui hetkeen mutta henki jatkoi matkaa.


‭Kuolema valaisee meitä pimeydestä.


‭Vaikka olisin kuolematon, ei se tarkoita että haluaisin olla.

***

Pepen poismeno on nostanut mieleeni taas kuoleman. Kun se kohtaa hyvän ihmisen, eloonjääneiden kipu on suunnaton.

***

Juhlien jälkeen
arjen aluksi tehdään
kovat ratkaisut.



***



Suljen ikkunan
vedän verhot sen eteen
ja olen yksin.



***




Kun kuolema lyö
varoittamatta, se on
armeliaampi
kuin jos joutuisi itse
kutsumaan sen paikalle.



***



Parempi alkaa
nyt kuin muistella aikaa
joskus mennyttä.




***



Heitän hautaasi
palan itsestäni, sen
olet ansainnut.



***





Kiitä hyviä
ja rankaise pahoja
ennen kuolemaa.




***


Taivaan lintuja
katselen ja kuuntelen
missä olenkin.



***

Yli neljä vuosikymmentä koossa pysyneen tiimimme jäsen P. kuoli eilen iltapäivällä vaikean sairauden murtamana.

‭Kulttuuri on keitos minkä keskinkertaisuudet kokkaavat suurmiehistä.


‭Yksikään lause ei synny elämättä.


‭Lausella on muoto kuten lokinpaskalla.


‭Joka sanan jonka kirjoitan on joku muu jo kirjoittanut. Ei tässä muuten mitään järkeä olisi.


‭Kaikki runoilijat kuorossa nyt: taivas on lohenpunainen!


‭Köyhä taiteilija? Se, jolla ei ole sanottavaa.


‭Kuuluisa taiteilija? Oman itsensä näköispatsas.


‭Ihmistä taideteoksena ei kehu kuin toinen ihminen.


‭Hyvän taideteoksen tuntee siitä että se ei ole myytävänä.





 

***

En ole nähnyt
keltavuokkoja sitten
nuoruusvuosien
minkään asuinpaikkani
lähiympäristössä.



***



Mustikka tekee
vaarallisen aikaisin
kukannuppujaan.



***




Tuomissa nuput
voikukankeltaisina
maanteiden laidat.



***



Pudotuskeli
sai hetkessä puutarhat
täyteen lintuja.



***




Ensin lauloivat
rastaat, nyt satakielet.
Paras viimeiseksi.



***



Taivas aukeni,
sumu enää viivana
horisontissa.


***



Hämärän tullen
lehtokurppa kurnuttaa
pihojen yllä.


***




 

***

Rupikonnalla
ikävä seuralaista,
kutsuuko turhaan?



***



Pilveä vasten,
lokki näyttää valinneen
haasteen itselleen.



***



Korkeuksissa
varpushaukka häiritsee
lokkien rauhaa.



***




Lampipahanen
ruoikko lakoutunut
pajut katkottu.



***



Mitä mahtavat
nokkavarpuset löytää
täältä ruoakseen.



***



Osanottoni
koivuallergikoille,
nyt sitä riittää.



***



Koirilla säännöt
joita niiden emännät
eivät noudata.



***




 

‭Ihmisellä on päänsä mutta madolla onkin kaksi.


‭Kehon kieli, kuin käärmeellä.


‭Kanille pään työntäminen pensaaseen on parempi tapa piiloutua kuin sen työntäminen hattuun.


‭Luontodokumenttien ansiosta tunnistan ulkonäöltä suuremman osan maailman leijonista kuin tämän lähiön asukkaista.


‭Urbaani eläinsuojelu on sitä että vapauttaa kellokäkiä metsiin.


‭Kala säilyy mahdollisimman tuoreena valtamerellisessä suolavettä.


‭Laji, geenivirtaan piirretty viiva.


‭Kuolevaisia, kuin kurjen huuto.